Työuupumus – mitä se on ja miten se vaikuttaa urasuunnitteluun?

Tämän päivän työelämässä on monenlaisia kuormitustekijöitä, jotka altistavat pitkittyneelle stressille ja pahimmillaan työuupumukselle. Työn määrä saattaa olla kohtuuttoman suuri, työtahti liian kiireinen tai työpaikan esimiestyössä puutteita. Työyhteisön rooliristiriidat tai -epäselvyydet kuormittavat: Työnkuva voi olla epäselvä, eikä työntekijä tiedä, mitkä asiat ovat hänen vastuullaan ja mitkä eivät. Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön voivat olla vähäiset. Työkavereilta ja esimieheltä ei ehkä saa omaan työhön tukea tai palautetta siitä. Kuormitusta voivat aiheuttaa myös suuret osaamisvaatimukset ja epäilys siitä, miten niihin pystyy vastaamaan. Työpaikkakiusaaminen voi viedä työn ilon ja voimavarat. Vähitellen työolosuhteista johtuva stressi ja psyykkinen kuormitus voi mennä niin pitkälle, että ihminen ajautuu työuupumukseen. 

Työuupumuksen oireet

Työuupumuksen oireet ja ilmenemismuodot ovat hyvin yksilöllisiä, mutta tavallisimpia ovat voimakas kokonaisvaltainen väsymys, kyynistynyt asenne työtä kohtaan ja heikentynyt ammatillinen itsetunto. Uupumusasteisen väsymyksen taustalla on pitkään jatkunutta pinnistelyä tavoitteiden saavuttamiseksi ilman riittäviä toimintaedellytyksiä. Väsymys ei helpotu vapaa-ajalla normaalilla levolla eikä liity työn yksittäisiin kuormitushuippuihin. Psyykkinen palautuminen ei ehdi tapahtua vapaa-ajalla, joten uupumuksen kierre on vaarassa syvetä. Kyynistyminen tarkoittaa, että oma asenne työtä kohtaan muuttuu: alkaa epäillä oman työn merkitystä ja kokemus työn mielekkyydestä katoaa. Työ ei tunnu enää yhtä tärkeältä kuin ennen. Tyypillistä on negatiivisuus, turhautuminen ja välinpitämättömyys suhteessa työhön. Ammatillinen itsetunto koostuu siitä, että kokee pystyvänsä työhönsä. Nämä pystyvyyden ja aikaansaamisen kokemukset vähenevät työuupumuksen kehittyessä, ja se johtaa usein riittämättömyyden tunteisiin ja jopa häpeään, kun tuntuu, ettei ole työtehtäviensä tasalla. Työntekijä alkaa ajatella olevansa huonompi työntekijä kuin muut tai mitä ennen oli. Yleensä ensimmäinen oire on väsymys, sitten tulevat kyynistyminen ja ammatillisen itsetunnon lasku. Työntekijä voi kuitenkin olla uupunut myös kokiessaan vain yhtä näistä oireista.

Työuupumus voi ilmetä myös univaikeuksina, aamuöisinä heräilyinä, ahdistuneisuutena, epäonnistumisen pelkona, tyhjyyden ja ansassa olon tunteena sekä jännittyneisyytenä ja keskittymiskyvyn vähenemisenä. Monelle työuupumus aiheuttaa somaattisia oireita, kuten vatsavaivoja, päänsärkyä, sydämen rytmihäiriöitä, selkäkipuja, toistuvia flunssia ja poskiontelontulehduksia tai erilaisia kipuja, jolle ei tahdo löytyä mitään selitystä.

Työuupumuksen kehittyminen

Työuupumus on häiriötila, joka kehittyy pitkittyneen työstressin ja työhön liittyvän kuormituksen seurauksena. Työuupumuksen taustalla on yleensä ristiriita työn vaatimusten ja työntekijän voimavarojen välillä sekä siihen liittyvä pitkäkestoinen riittämättömyyden ja kykenemättömyyden tunne. Tila on kehittynyt työuupumukseksi, koska tilanteeseen ei ole löytynyt ratkaisua työntekijän tai työyhteisön riittämättömien selviytymiskeinojen vuoksi. 

Työuupumus kehittyy yleensä hitaasti. Sille altistavat hyvin korkeat tavoitteet työhön liittyen, korostunut velvollisuudentunto ja vahva sitoutuminen työhön. Uupuja on monesti ylitunnollinen, ahkera, pikkutarkka, itseltään täydellisyyttä vaativa tai liian kiltti. Olennaista on se, miten suhtautuu työhönsä ja omaan itseensä. Usein kyse on opituista ajatusmalleista, jotka altistavat uupumukselle. Ihminen, joka asettaa itselleen paljon vaatimuksia siitä, miten työ tulisi tehdä ja millainen työntekijä hänen tulisi olla, on riskiryhmässä.

Monella työuupuneella on elämässään työhön liittyvien asioiden lisäksi muitakin stressitekijöitä. Työuupumus on monen tekijän summa, ja esimerkiksi parisuhdeongelmat voivat lisätä psyykkistä kuormitusta.

Lievä työuupumus on yleistä, sitä on havaittu noin neljänneksellä työntekijöistä. Vakava-asteisesta työuupumuksesta kärsii muutama prosentti työntekijöistä. Työuupumusta esiintyy naisilla miehiä enemmän.

Työuupumus ja urasuunnittelu

Uraohjauspsykologina kohtaan työssäni usein asiakkaita, jotka pohtivat alanvaihtoa, koska nykyinen työ on ajanut uupumukseen. Tulee esille sellaisia pulmallisia tilanteita tai haastavia olosuhteita työpaikalla, jotka asiakas on kokenut niin kuormittavina, että näkee ainoana vaihtoehtona ammatin vaihtamisen. Isoja elämänratkaisuja, kuten irtisanoutumista tai alanvaihtoa, ei kuitenkaan kannata tehdä uupuneena, koska silloin ihmisen näköala on väsymyksestä johtuen hyvin kapea ja huomio suuntautuu mahdollisuuksien sijasta uhkiin ja ongelmiin.  Ammatillisen itsetunnon ollessa alentunut on vaikea tunnistaa omaa osaamistaan ja vahvuuksiaan. Jos uupumusta ei hoida ja hakeutuu vähentynein voimavaroin uuteen työpaikkaan tai uudelle alalle, uupumus voi pahentua ennestään ja johtaa pahimmillaan jopa työkyvyttömyyteen. Työuupumus ei mene ohi hoitamatta, vaan voi johtaa syvään masennukseen ja muihin sairauksiin. Tämän vuoksi ohjaan asiakkaan lääkärin vastaanotolle, jos keskustelussa tulee esille työuupumukseen liittyviä oireita. Työuupumukseen on tehokasta hoitoa ja apua kannattaa hakea aikaisessa vaiheessa, ettei uupumus etene vakavaksi. Lievästä työuupumuksesta toipuminen on paljon helpompaa kuin vakava-asteisesta.

Oma terveys kannattaa pitää urasuunnittelussa aina etusijalla ja hakeutua työterveyslääkärin tai -hoitajan vastaanotolle, jos huomaa, että työhuolet ovat jatkuvasti mielessä vapaa-ajalla eikä työn psyykkisestä kuormituksesta ehdi palautua vapaa-ajalla. Työpaikan työsuojeluhenkilöstön tai luottamusmiehen puoleen voi kääntyä, jos kuormituksen taustalla on työolosuhteisiin tai työn organisointiin liittyviä haasteita. Monet työuupuneet hyötyvät keskustelukäynneistä työterveyspsykologin luona. Siellä pohditaan, minkälaisia vaatimuksia työntekijällä on työssä ja henkilökohtaisessa elämässä ja miten niihin voisi vaikuttaa. Keskustellaan siitä, miten vaatimuksia voisi muuttaa tai voimavaroja saada lisää. Uupunut ei useinkaan näe selkeästi ja pitkälle. Sen vuoksi elämäntilannetta on tarpeen selkeyttää. Tällöin työntekijälle palautuu hallinnan tunne ja kokemus siitä, että pystyy vaikuttamaan asioihin.

Työntekijän oman palautumisen ja toipumisen lisäksi on tärkeää muuttaa työpaikan olosuhteita. Työterveyshuolto voi järjestää työterveysneuvottelun, johon osallistuu myös työntekijän esimies. Neuvottelussa osapuolet sopivat toimenpiteistä, joilla työntekijän työkuormaa vähennetään ja toipumista tuetaan.

Pahimman uupumusvaiheen keskellä ei kannata tehdä työuraan liittyviä paniikkiratkaisuja, vaan hakea tilanteeseen apua ja keskittyä toipumiseen ja omien voimavarojen palauttamiseen. Toipuneena ja levänneenä oma tilanne näyttäytyy toisenlaisena kuin väsyneenä: oma osaaminen ja vahvuudet on helpompi tunnistaa ja niiden pohjalta lähteä miettimään mahdollisia seuraavia askeleita omalla työuralla.

Työuupumuksen ennaltaehkäisyssä auttaa se, että huolehtii omasta palautumisestaan päivittäin. Tauot työpäivän aikana, työajan noudattaminen, riittävä lepo, terveelliset elämäntavat sekä mieluisa ja virkistävä vapaa-ajan tekeminen vastapainona työlle auttavat työelämän haasteiden kohtaamisessa. 

Lisätietoja aiheesta:

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00681 http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/tyouupumus_vaatii_etta_jonkun_on_muututtava  

https://www.mehilainen.fi/yrityksille/tyohyvinvointi/tyontekijan-hyvinvointi/tyouupumus

https://www.terve.fi/artikkelit/tyouupumus-hoito

https://www.ttl.fi/tyontekija/tyostressi-ja-uupumus/tyouupumuksen-hoito/

http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2011/11/duo99559

Kuvat: Unsplash

Kirjoittaja: Milla Helaakoski työskentelee psykologina TE-puhelinpalvelujen uraohjauksessa ja on kiinnostunut työelämän psykologian erilaisista teemoista.