Mindfulness on saavuttanut suuren suosion länsimaissa ja myös Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Mindfulness-harjoitusten vaikuttavuutta tutkitaan paljon ja niitä tarjoillaan avuksi muun muassa keskittymisen ja mielialan parantamiseen, tehokkuuden lisäämiseen, stressin vähentämiseen ja univaikeuksien helpottamiseen.
Mutta mitä mindfulness oikeastaan on?
Kyseessä on laaja käsite, jolle ei ole olemassa selkeää suomenkielistä vastinetta. Usein ilmiöstä käytetään suomeksi termejä tietoisuustaidot tai hyväksyvä, tietoinen läsnäolo. Käsitteen laajuus ja suomenkielisen sanan puuttuminen voivat hämmentää ja alkuperäinen ajatus käsitteen taustalla saattaa jäädä epäselväksi.
Tässä artikkelissa pyrin avaamaan mindfulness-näkökulmaa tyypillisten väärinymmärrysten kautta. Myöhemmin ilmestyvässä tekstissä pääset lukemaan tarkemmin siitä, mitä tiede sanoo mindfulness-harjoitusten vaikuttavuudesta.
Mindfulness on uskonnollista.
Mindfulness liitetään usein hengellisyyteen ja itämaisiin uskontoihin. On totta, että mindfulness-harjoitusten juuret ovat buddhalaisuudessa ja hyväksyvän, tietoisen läsnäolon sanotaan olevan buddhalaisen meditaation ydin. Länsimaissa harjoitettava mindfulness ei kuitenkaan ole lähtökohtaisesti uskonnollista, vaan harjoituksia lähestytään yleensä hyvin psykologisesta näkökulmasta.
Mindfulness-harjoituksissa keskitytään yksinkertaisesti nykyhetken havainnoimiseen, ilman arviointia. Kyseessä on mielen kyky tarkkailla ajatuksia, tunteita ja kehon tuntemuksia sallivasti. Tällaiset mindfulness-harjoitukset eivät korosta tai sulje pois mitään maailmankatsomusta.
Se, kuinka ihminen mindfulness-harjoitukset kokee ja minkä merkityksen näille kokemuksille antaa, on yksilöllistä. Siinä missä tietoinen läsnäolo on yhdelle keino pysähtyä kiireisenä päivänä, on se toiselle vahvasti henkinen kokemus. Kyse on silloin harjoittajan tekemästä tulkinnasta, ei näkökulmaan sisäänrakennetusta opista tai ismistä.
Päämäärä on rentoutua ja tyhjentää mieli.
Toinen tyypillinen väärinymmärrys liittyy oletukseen, että mindfulness-harjoituksissa pitäisi rentoutua ja olla ajattelematta mitään.
Usein huomion kiinnittäminen nykyhetkeen ja esimerkiksi hengitykseen, hidastaa hengitysrytmiä ja samalla rauhoittaa olotilaa. Lisäksi omien mielenliikkeiden ja kehon tuntemusten tarkkailu, voi johtaa hetkittäin kokemukseen, jossa ihminen ei aktiivisesti ajattele mitään.
Tällainen rento ja “tyhjä” olotila voi toisinaan olla seurausta tietoisen läsnäolon harjoittamisesta, mutta harjoituksen tavoite se ei kuitenkaan ole. Sillä mindfulness ei ole tavoitteellista toimintaa. Se on huomioiden tekemistä ja havainnointia, ilman arviota siitä, mikä on hyvää ja huonoa. Mikäli harjoittamisen seurauksena tuntee olonsa rentoutuneeksi, on se mukava bonus.
Mindfulness-harjoitukset poistavat ikävät tunteet.
Mindfulness liitetään usein hyvään oloon ja positiivisuuteen. Mielikuvassa piilee kuitenkin vaara. Mikäli tietoisuustaitoharjoituksia ohjaa ajatus kielteisten tunteiden poistamisesta, on seurauksena usein pettymys ja epäonnistunut olo, kun positiiviset ajatukset eivät täytäkään mieltä. Sillä mindfulness ei ole aktiivista pyrkimystä hyvään oloon, se on vallitsevan olotilan tarkastelua.
Harjoitusten tarkoitus ei ole piristää ja saada meitä hyvälle tuulelle, vaan ainoastaan auttaa huomaamaan mitä tällä hetkellä tapahtuu niin sisäisesti kuin ympäröivässä maailmassa. Havainnot voivat tuntua epämiellyttäviltä tai miellyttäviltä, mutta niitä ei tarvitse poistaa tai ylläpitää. Päinvastoin, niiden tulisi antaa virrata vapaasti, hyväksyen kaikenlaiset tuntemukset.
Vaikka mindfulness ei poista epämieluisia tunteita ja ajatuksia, voi se kuitenkin muuttaa suhtautumistamme niihin. Kyky tarkkailla omia tunteita, ajatuksia ja tuntemuksia, tuo samalla hieman etäisyyttä. Sen sijaan, että vaikeat tunteet tai ikävät muistot pääsevät valtaamaan mielen kokonaan, auttaa mindfulness tarkastelemaan niitä yhtenä mielen tuottamana sisältönä, kaiken muun informaation joukossa. Silloin on mahdollista valita miten haluamme toimia, automaattisen reagoinnin sijaan. Kielteiset ajatukset ja tunteet eivät siis poistu, mutta niiden vaikutukset voivat muuttua.
Mindfulness sopii kaikille.
Mindfulness sopii monille, mutta ei kaikille. Kuten edellä on kuvattu, mindfulness ei läheskään aina lisää myönteisiä tunteita tai tuo mukanaan rauhallista olotilaa. Päinvastoin, välillä pysähtyminen voimistaa epämiellyttäviä tunteita.
Mindfulness-harjoitusten aikana esiintyvät kielteiset tunteet eivät ole tietoisen läsnäolon este. Kuitenkin kovin kuormittavassa elämäntilanteessa, psyykkisten voimavarojen ollessa vähissä harjoitukset saattavat tuntua liian ahdistavilta tai pelottavilta. Mikäli omien mielenliikkeiden tarkkailu tuntuu mahdottomalta tai harjoitusten jälkeen olo on epätodellinen, voi mindfulness-harjoituksia olla tarpeen lyhentää tai lopettaa ne kokonaan.
Mindfulness-harjoitukset eivät myöskään vaikuta kaikkiin ihmisiin samalla tavoin. Tutkimuksissa on saatu viitteitä, että mindfulness-harjoitukset voivat vähentää myötätuntoa ihmisillä, joilla on paljon narsistisia piirteitä. Harjoitusten hyvinvointia tukevat vaikutukset eivät siis ole yksiselitteisiä.
Mindfulness on tekniikka.
Mindfulness voidaan jakaa muodollisiin ja epämuodollisiin harjoituksiin. Tyypillisesti, kun puhumme mindfulnesista tarkoitamme juuri muodollisia harjoituksia, kuten hengityksen seurantaa tai meditointia.
Kuitenkin mindfulness-pioneeri Jon Kabatt-Zinn korostaa, että elämä on yhtä suurta mindfulness-harjoitusta. Hyväksyvää, tietoista läsnäoloa voi harjoittaa epämuodollisesti kaikissa arkipäivän tilanteissa, kuten ihmisten kohtaamisessa tai kotiaskareiden parissa. Veikkaan, että luonnossa liikkuminen ja saunominen tarjoavat monille suomalaisille hyväksyvän läsnäolon kokemuksia, vaikkeivat he eivät sitä tietoisesti harjoittaisikaan.
Tietoinen läsnäolo on mielen taito, jonka me kaikki lähtökohtaisesti osaamme. Mindfulness on ihmisen valinta harjoittaa tätä mielen kykyä eri tavoin. Kyseessä ei siis ole yksittäinen tekniikka, joka tulisi oppia vaan enemmänkin olemisen tapa.
“Mindfulness means paying attention in a particular way: on purpose, in the present moment, and nonjudgmentally.” ― Jon Kabat-Zinn
Kirjoittaja Reetta Puuronen toimii psykologina työterveydessä. Häntä kiinnostaa erityisesti hyväksyvän, tietoisen läsnäolon ja psykologisen joustavuuden tukeminen. Reetan pohdintoja voit lukea blogista Psykologi yrittää.
Lähteet:
Holmberg, N. (2005) Zen, mindfulness ja vaeltava mieli. Kognitiivisen psykoterapian verkkolehti (2), 72-93. Saatavissa: https://kognitiivinenpsykoterapia.fi/sites/kognitiivinenpsykoterapia.fi/files/inline-files/ktzen.pdf
Kabatt-Zinn, J. (1994) Olet jo perillä, tietoisen läsnäolon taito. (10.painos) Suomentanut Tuija Turpeinen. Helsinki:Basam Books. Englanninkielinen alkuteos 1994.
Kortelainen, I., Saari, A., & Väänänen, M. (toim.) (2014) Mindfulness ja tieteet. Tietoisuustaidot ja kehotietoisuus monitieteisen tutkimuksen kohteena. Tampere:University press. Saatavissa:https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/103675/978-951-44-9550-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Riddenrinkof, A., I de Bruin, E., Brummelman, E., & Bögels, S. (2016) Does mindfulness meditation increase empathy? An experiment. Self and identity, 16(3), 251-269. Saatavissa:https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/15298868.2016.1269667
Kuvat: Unsplash
PSYKOLOGIAA 