SELVIYTYMISOPAS VASTOINKÄYMISISTÄ SELVIÄMISEEN

Kukaan ei selviä elämästä ilman vastoinkäymisiä, sillä vastoinkäymiset ovat luonnollinen osa elämää.

 

”Unohdan sen vaan. Ei kukaan uskoisi kuitenkaan.
Toissayönä en saanut silmäystäkään unta.
Viime yönä sain ja heräsin painajaiseen,

jossa huuto jumittui kurkkuuni.

Kukaan ei kuullut, kukaan ei tullut auttamaan.

Olit pyytänyt minua jäämään ylitöihin.

Oli niin tärkeitä hommia hoidettavana.

Ei kuitenkaan niin tärkeitä, että kenenkään muun olisi tarvinnut

joustaa perjantai-illan menoissaan.

Silloin huuto ei jumittunut kurkkuuni.

Kukaan vaan ei ollut kuulemassa,

kukaan ei ollut auttamassa.

Olit oikein siivonnut työpöytäsi, valinnut paikan,

jossa halusit fantasiasi toteuttaa.

Siinä fantasiassa ei ollut sijaa vaimollesi.

Siinä fantasiassa ei ollut sijaa minun mielipiteilleni,

tunteilleni, koskemattomuudelleni.

Minä joustin lopulta koko viikonlopun menoistani.

En sillä, että olisin halunnut.

En vain olisi pystynyt poistumaan kotiovestani ulos.

En oikaisemaan pimeän puiston läpi.

En kohtaamaan toisia, kun säikähdin omaa varjoanikin.

En kohtaamaan katseita, kun en kestänyt katsoa omaa

peilikuvaanikaan.

En perjantain jälkeen.”

(Marjo Pennonen: Minä olen kuin Sinä)

Kirjan kansi, ihmisen kasvot

Joskus elämän haasteet ovat hyvinkin yllättäviä ja äkillisiä. Kaikista pahimmat vastoinkäymiset eivät kysy lupaa tai huomioi muita kalenterin menoja. Alle kootut ohjeet auttavat kuitenkin pääsemään elämässä eteenpäin.

Selviytymisopas

  1. On hyvä osata nauttia elämästä, mutta ei pidä ajatella, että elämän kuuluisi olla jatkuvaa ruusuilla tanssimista. Ei kannata tavoitella kiiltokuvaelämää, vaikka somesta helposti saisikin käsityksen, että jotkut elävät jatkuvien juhlien ja glitterin ympäröimänä, joka aamu mansikoita ja samppanjaa nauttien. Totuus on, että kohtaamme elämän aikana lukuisia erilaisia kriisejä. Elämän eteen tuomien haasteiden vastaanottamisessa ja selviämisessä auttaa realistinen elämänasenne.
  2. Hyvinvoinnista kannattaa huolehtia. Kun huoltaa hyvinvointiaan terveellisellä ruokavaliolla, liikunnalla ja unella sekä sosiaalisia suhteita vaalimalla sekä toisaalta epäterveellisiä tapoja, kuten alkoholia ja päihteitä kohtuudella käyttämällä tai välttämällä, myös mielenterveys voi paremmin. Hyvinvoiva keho kestää paremmin vastoinkäymisiä.
  3. Kun vastoinkäyminen osuu kohdalle, monenlaiset tunteet nousevat pintaan. On kyse sitten pettymyksestä, surusta tai vihasta, antaa tunteen tuntua. Ikävät tunteet eivät kestä loputtomasti. On luvallista tuntea kaikkia tunteita ja yhtä lailla on lupa olla heikko, romahtaa ja itkeä. Toisaalta, jos tunteet eivät heti nousekaan pintaan, ei siitä kannata huolestua: mieli saattaa akuutissa kriisissä suojella meitä aluksi sulkeutumalla. On myös luonnollista, että tapahtunutta voi olla vaikea hyväksyä, ja usein mieli etsiikin syitä ja selityksiä yllättävälle vastoinkäymiselle. Ajatusten ja tunteiden salliminen ja käsittely vie omaa oloa eteenpäin. On tärkeää, että suhtautuu itseensä, ajatuksiinsa ja tunteisiinsa armollisesti.
  4. Yllättävän muutoksen ja vastoinkäymisen kohdatessa auttaa myös sopeutumis- ja selviytymiskyky eli resilienssi. Se vaihtelee paitsi ihmisten välillä, myös elämän eri vaiheissa. Resilientti ihminen, jolla on perusturvallisuus kunnossa, hyväksyy sen, ettei hän voi vaikuttaa kaikkiin asioihin elämässä. Hän suhteuttaa vastoinkäymisen oikeisiin mittasuhteisiin, näkee asioiden yhteydet ja pyrkii löytämään ratkaisukeinoja. Siksi hän reagoikin muutoksiin lievemmin ja palautuu nopeammin. Kenen tahansa sietokyky joutuu koetukselle, jos traumaattisia tapahtumia tapahtuu useita lyhyen ajan sisällä. Niitä on hyvä pyrkiä käsittelemään, jotteivat tapahtuneet kasaudu. Omaa resilienssiä on mahdollista kehittää: omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtimalla, huolehtimalla ihmissuhteista ja tukiverkosta, kehittämällä myönteistä ajattelua, tunnistamalla omia vahvuuksia ja auttamalla toisia. Resilienssi voi kehittyä myös vastoinkäymisten kautta, kun huomaa selviävänsä niistä, uskoo selviävänsä haasteista jatkossakin.
  5. Vaikka vastoinkäymiset nostattaisivat esiin huolta, kannattaa ajan saatossa keskittyä huomaamaan elämästä myös positiiviset asiat. Tarvittaessa voi pitää päivittäisen lyhyen huolihetken, jolloin muu aika vapautuu myönteisyydelle. Puolestaan kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen voi auttaa myönteisyyden kehittämisessä ja hyvän huomaamisessa.
  6. Elämänmuutosten yhteydessä tulee usein mietittyä isoja kysymyksiä, kuten kuka on, mistä tulee ja mihin on menossa. Omia arvoja, tavoitteita ja unelmia onkin hyvä miettiä. On tärkeää olla tietoinen itselle merkityksellisistä asioista. Unelmat ovat tärkeitä, sillä mielemme suuntaa meitä kohti unelmia. Puolestaan arvoista voi saada voimaa toimia tarkoituksenmukaisella tavalla. Samalla vastoinkäymisen tuoma tuska alkaa helpottaa ja jäädä taakse.
  7. Turhan moni ajattelee, että elämän vastoinkäymisistä kuuluu selvitä yksin. On kuitenkin tärkeää olla itseluottamusta ja rohkeutta hakea, pyytää ja vastaanottaa apua silloin kun sitä tarvitsee. Esimerkiksi resilientillä ihmisellä tällaista rohkeutta yleensä on. On ihan ok olla nöyrä elämän haasteiden edessä. Puhuminen auttaa, saattaa kuulostaa kliseeltä, mutta on totta. Ääneen ajatteleminen jäsentää ajatuksia. Ulkopuolisen kanssa keskusteltaessa, oli kyseessä sitten perheenjäsen, ystävä tai psykologi, voi saada uusia näkökulmia ja suhteutusta asiaan sekä sosiaalista tukea, mikä on tärkeää, ettei koe olevansa ongelman kanssa yksin. Samoin tapahtunutta voi purkaa ja jäsennellä esimerkiksi kirjoittamalla, maalaamalla tai vaikka tanssimalla. Kunhan tapa tuntuu itselle luontaiselta, siitä on todennäköisesti apua.
  8. Joskus voi tuntua, että olo ei ala helpottamaan, vaikka aikaa kuluisi. Silloin on hyvä tietoisesti keskittyä seuraamaan ja huomaamaan muutos. Esimerkiksi itkuherkkyys on saattanut vähentyä tai pystyykin hoitamaan arkiaskareet ja näkemään ystäviä. Voi myös huomata, että vaikka tapahtunut edelleen nousisi mieleen, se voi tulla mieleen yhä harvemmin nostattamatta kovin voimakkaita tunteita pintaan.
  9. Kasvua ja kehittymistä tapahtuu omalla epämukavuusalueella. Joskus epämukavuusalueelle joutuu tahtomattaan kohdatessaan yllättävän vastoinkäymisen. On kuitenkin hyvä muistaa, että vastoinkäymiset opettavat: ne auttavat meitä ymmärtämään itseä ja ympäristöä paremmin. Jossain kohtaa onkin hyvä pysähtyä miettimään, mitä on vastoinkäymisestä oppinut. Se on saattanut tehdä vahvemmaksi, viisaammaksi, ymmärtävämmäksi ja empaattisemmaksi. Kun pohtii oppimaansa, se auttaa näkemään jotain hyvää tapahtuneessa.
  10. Osa elämän vastoinkäymisistä on sellaisia, joihin voi itse vaikuttaa, jolloin kanttaa tehdä, mitä asian eteen voi. Muussa tapauksessa on hyvä opetella hyväksymisen taitoa, sillä tapahtunut muuttuu osaksi elämäntarinaa hyväksymisen kautta. Kun tapahtuneesta on kulunut aikaa, tarpeeton uhriutuminen ei auta asiaa. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta suhtautumistapansa siihen voi muuttaa. ”Näin tapahtui, mutta selvisin siitä.” Joskus täytyy osata antaa myös itselle tai toiselle anteeksi, että pääsee itse eteenpäin. Koska ihminen on kokemuksiensa summa, vastoinkäymiset muuttavat meitä. Haavoittuvuudestaan voi tulla tietoisemmaksi, mutta samalla voi olla myös vahvempi kohtaamaan tulevan.


Teksti:
 Marjo Pennonen, PsT, KM, työterveyspsykologi ja kirjailija. 

Marjo Pennosen esikoiskirja Minä olen kuin Sinä (Kirjokansi) julkaistiin elokuun 2019 lopulla. Viidestäkymmenestä fiktiivisestä tarinasta koostuvassa kirjassa eri ihmiset kohtaavat elämän erilaisia vastoinkäymisiä. Tarinat muistuttavat siitä, että jokaisella meillä on omat haasteemme, vaikkei ongelmat aina päällepäin näkyisikään. Pitäkäämme siis itsestämme ja toisistamme huolta! Seuraa: Facebook: Kirjailija Marjo Pennonen, Instagram: @marjo.pennonen

Kuvat: Unsplash

One thought on “SELVIYTYMISOPAS VASTOINKÄYMISISTÄ SELVIÄMISEEN

  1. Lapsettomuus, avioero, monta kertaa jätetty lapsettomuuden takia, vaikka sen olen heti suhteen alussa sanonut, etten saa lapsia. Miehet eivät usko..tyyliin ”kyllä minä olen niin mies, että yks lapsi tehdään”. Jättäminen, kun ei lasta kuulunutkaan. Löytyi mies, joka ei välittänyt lapsista, hän kuoli syöpään 32-vuotiaana. Rämmin suhteesta toiseen 10 vuotta, löytyi mies, joka ei voinut saada lapsia. Kolme viikkoa naimisiin menon jälkeen hän kuoli sydänkohtaukseen vain 41-vuotiaana. Olen näiden jatkuvien vastoinkäymisten vuoksi sairastunut 30 vuoden aikana fyysisesti sekä psyykkisesti, joten minut irtisanottiin kevyestä työstä fyysisten sairauksien vuoksi. Rahaa on ollut aina vähän ja elän köyhyysrajan alalaidalla. Eläkkeelle en pääse, Kela katsoo työkykyiseksi. Masennus on todettu, psykologin kanssa puhun kerran kuussa, en enää käytä tilannettani tekosyynä juomiseen, kuten tein monta vuotta. Olen täysraitis, laittanut ruoka-asiat ja liikunnan parempaan suuntaan. Silti en tunne enää olevani kuin puoliksi elossa. En jaksa enää uskoa ”kuusikymppisenä elämä vasta alkaa”-juttuihin, vaikka olen aina ollut sitä mieltä, että kaikki järjestyy. En jaksa enää uskoa. Ikää on 55 vuotta ja olen erakoitunut, en tahdo tavata ystäviäni, joilla menee hyvin, olen jopa joutunut itselleni pyörtämään väitteeni siitä, etten ole kateellinen toisille. Kyllä minä olen. Kadehdin rakkautta, parisuhdetta, lapsia ja lapsenlapsia, työpaikkaa, rahaa, terveyttä ja psyykkistä hyvinvointia. Mistään en ole sellaista apua saanut, että vielä jaksaisin uskoa tulevaan. Epämukavuusalue alkaa olla jo aika tuttu.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s