Olen urheilupsykologina määritellyt psyykkisen valmennuksen lukuisia kertoja luennoilla, teksteissä ja keskusteluissa urheilijoiden kanssa seuraavasti: ”psyykkinen valmennus on psyykkisten taitojen systemaattista ja johdonmukaista opettelua ja harjoittelua”. Myöhemmin olen huomannut, että tämä paperinmakuinen määritelmä on vain osin totta. Psyykkinen valmennus on myös myötäelämistä, mukana kulkemista, neuvomista, esteiden poistamista, yhdessä jännittämistä, vaihtoehtojen hakemista ja tunteiden jakamista. Kaikkea sitä inhimillistä, ihanaa, ikävää ja elämän makuista jota urheilija, valmentaja ja ihminen elämässään ja urheillessaan kokevat.