Teen päivittäin päätöksiä, pyrin kannanotoillani vaikuttamaan asioihin ja ilmaisen näkemyksiäni suuremmille tai pienemmille kuulijakunnille. Toisin kuin moni muu psykologi, teen tätä kahdessa eri roolissa: päivisin psykologina ja työajan ulkopuolella Helsingin kaupunginvaltuutettuna. Vaikka oman kannan muodostaminen ja ilmaiseminen kuuluvat olennaisena osana kumpaankin tehtävään, ovat lähtökohdat sille näissä tehtävissä hyvin erilaiset.
Tieto ja arvovalinnat
Ammatillisessa roolissa psykologina olen asiantuntija, jonka näkemykset perustuvat yliopistokoulutukseen, tieteelliseen tietoon ja kliinisessä työssä hankittuun kokemukseen. Psykologina en tee päätöksiä henkilökohtaisten näkemysteni pohjalta, vaan autan ihmisiä tekemään hyviä ratkaisuja heidän omista lähtökohdistaan. Tässä käytän psykologista tietoa ja ymmärrystä, joka auttaa hahmottamaan erilaisia ongelmia ja ratkaisuvaihtoehtoja sekä ratkaisujen seurauksia.
Psykologista tietoa on mahdollista hyödyntää myös yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Kuitenkaan yhteiskunnallisia valintoja ei voi tehdä pelkän tiedon varassa. Valintojen tekemiseen tarvitsemme myös arvoja, käsityksiä siitä, mikä on meille arvokasta ja tärkeää.
Esimerkiksi vaikka meillä olisi tutkimusnäyttöä siitä, että joissain tilanteissa masennuslääkitys parantaa psykoterapian tehoa, ei tästä voi suoraan päätellä, että lääkitys pitää asettaa ehdoksi psykoterapiaan pääsylle. Kustannustehokkuuden näkökulmasta niin olisi järkevää toimia. Jos sen sijaan yksilönvapaus on meille tärkeämpi arvo, voimme sallia potilaalle vapauden kieltäytyä lääkityksestä, vaikka se tekisi hoidosta hiukan tehottomampaa.
Juuri arvovalinnat ovat politiikan ydintä. Poliitikon ensisijainen tehtävä ei ole tietäminen vaan tahtominen: näkemys siitä, mihin suuntaan haluamme yhteiskuntaa viedä. Esimerkiksi valinnat konservatiivisten arvojen tai liberaaliuden, vasemmistolaisuuden tai oikeistolaisuuden välillä ovat keskeisiä poliittisia arvovalintoja, joita ei viime kädessä voi ratkaista tieteellisesti.
Toki hyvät päätökset edellyttävät myös tietoa. Siksi poliittiset päätökset tehdään aina valmistelun pohjalta. Tämä tarkoittaa, että poliitikoilla on tukenaan suuri joukko virkamiehiä, jotka hankkivat tietoa päätöksenteon pohjaksi ja arvioivat vaihtoehtoja ja niiden seurauksia. Poliitikkona suhteutan virkamiesten antamia tietoja omiin arvoihini, tavoitteisiini ja käsityksiini siitä, mikä on hyvää ja oikein. Siltä pohjalta muodostan poliittisen kantani kulloinkin päätettävänä olevaan kysymykseen.
Edellä olen kuvannut tiedon ja arvojen eroa ideaalisesti. Tosielämässä ero niiden välillä ei ole lainkaan näin selvä. Nykyajan yhteiskunnalliselle keskustelulle on tyypillistä, että tutkimustietoa kyseenalaistetaan, oman näkemyksen tueksi etsitään vaihtoehtoisia faktoja tai omien arvojen mukainen valinta yritetään saada näyttämään ainoalta mahdolliselta järkevältä vaihtoehdolta.
Toisaalta yhteiskunnalliset vaikutussuhteet ovat niin monimutkaisia, että varmoja totuuksia päätöksenteon pohjaksi on oikeastikin vaikeaa löytää. Tosiasiat näyttävät erilaisilta, jos niitä tarkastellaan psykologin, biologin tai taloustieteilijän silmin, mutta kaikki nämä näkökulmat voivat olla päätöksenteon kannalta yhtä olennaisia. Usein poliittiset ristiriidat muodostuvatkin kamppailuksi siitä, mistä näkökulmasta asiaa tulisi tarkastella. Arvot, tavoitteet, tieteenalojen väliset ristiriidat ja enemmän tai vähemmän perustellut väitteet muodostavat poliittisessa keskustelussa iloisen – tai vihaisen – sekamelskan.
Psykologinen näkökulma politiikassa
Kun psykologina astun työpaikan ovesta sisään, siirrän poliitikon roolin tiukasti syrjään ja toimin ainoastaan psykologisen asiantuntemuksen varassa. Sama ei päde toisin päin. Poliitikon rooli ei koskaan ole neutraali asiantuntijarooli, vaan politiikkaan tuon arvoni, persoonani, koulutukseni, kokemukseni ja tietoni. Kaikesta tästä rakentuu käsitykseni siitä, mikä kulloinkin on oikein tai hyvää. Tämä antaa myös äänestäjille kuvan siitä, ketä tai mitä parhaiten edustan eli kuka voisi haluta äänestää minua.
Psykologin koulutus ja kokemus vaikuttavat väistämättä siihen, millainen poliitikko olen. Esimerkiksi psykologina kiinnitän herkästi huomiota siihen, mitä seurauksia päätöksillä on ihmisten psyykkiselle hyvinvoinnille. Monien erilaisten elämäntarinoiden kuuleminen psykologin työssä ei voi olla vaikuttamatta ihmiskuvaani ja sitä kautta arvoihini. Koulupsykologina olen nähnyt läheltä niin koulun, terveydenhoidon kuin lastensuojelunkin toimintaa eli juuri niitä palveluita, joista kuntapoliitikkona olen päättämässä. Tämä on vaikuttanut ratkaisevasti esimerkiksi siihen, että mielenterveyspalvelujen vahvistaminen on yksi tärkeimmistä poliittisista tavoitteistani.
Toisinaan päätösasiat näyttävät minusta psykologin silmin erilaisilta kuin valmistelevista virkamiehistä. Esimerkiksi sosiaalipalveluiden johtamisen näkökulmasta voi olla perusteltua erottaa lastensuojelun avohuollon ja sijoituksen aikainen sosiaalityö eri yksiköihin. Psykologina en kuitenkaan voi olla miettimättä, miten sosiaalityöntekijän vaihtuminen vaikuttaa lapsen ja työntekijän väliseen luottamussuhteeseen.
Psykologisen näkökulman esille tuominen poliitikkona voi johtaa ristiriitoihin tilanteissa, joissa asiantuntijan rooli kuuluu virkamiehelle. Toisaalta moni on voinut äänestää minua vaaleissa juuri koulutukseni ja psykologisen ymmärrykseni vuoksi. Siksi koen myös velvollisuudeksi vaatia psykologisen näkökulman huomioon ottamista päätöksenteossa.
Saako psykologi vaikuttaa?
Psykologien keskuudessa keskustellaan paljon psykologien roolista yhteiskunnallisina vaikuttajina. Toisaalta haluttaisiin, että psykologinen tieto vaikuttaisi nykyistä vahvemmin yhteiskunnallisiin päätöksiin. Toisaalta pelätään poliittisen osallistumisen vaarantavan psykologin aseman neutraalina asiantuntijana. On jopa esitetty, että psykologin ei lainkaan pitäisi toimia politiikassa.
Minulle päätöksessä lähteä politiikkaan olennaista on usko siihen, että demokratia edellyttää kaikenlaisten ihmisten osallistumista yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Edustuksellisen demokratian perusta on, että päätöksenteossa ovat edustettuina eri ikäiset, eri sukupuolia olevat, eri tavoin ajattelevat ja eri ammateissa toimivat ihmiset. Jos yksi ammattiryhmä kieltäytyisi osallistumasta politiikkaan, jäisi demokratiaan sen kokoinen aukko.
Jos psykologit haluavat vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, on suostuttava toimimaan harmaalla alueella, jossa tiedon ja mielipiteiden rajaa haastetaan koko ajan, tietoa käytetään erilaisten poliittisten tarkoitusten tueksi ja jossa on kilpailtava muiden tieteenalojen kanssa näkökulman valinnasta päätöksentekotilanteissa. Toinen vaihtoehto olisi, että psykologit käpertyisivät keskustelemaan psykologiasta oman yhteisönsä sisälle irrallaan muusta yhteiskunnasta. Jälkimmäisessä tapauksessa psykologinen tieto säilyisi kenties täsmällisemmässä ja varmemmin oikeassa muodossa. Väitän kuitenkin, että silloin yhteiskunnallisesta keskustelusta jäisi puuttumaan paljon olennaista tietoa ja näkökulmia.
Toki psykologin ja poliitikon roolien yhdistäminen merkitsee vastuuta. Joudun jatkuvasti miettimään, milloin esitän tutkimustietoa, milloin ammatilliseen kokemukseen perustuvia näkemyksiä ja milloin poliittisia mielipiteitä, ja tekemään selväksi eroa näiden välillä myös kuulijoille.
Toisaalta ajattelen, että kyky ymmärtää tiedon ja arvojen, tutkimuksen ja mielipiteiden eroja on tärkeää jokaiselle, joka seuraa poliittista keskustelua. Olipa sitten kysymys psykologista, ekologiasta, historiantutkimuksesta tai taloustieteestä, yhteiskunnallisessa keskustelussa asiantuntijatieto, poliittiset kannat, arvot ja mielipiteet elävät usein limittäin ja lomittain. Kilpailevien totuuksien, näkemysten ja arvojen sekamelskaa ei pidä pelätä, mutta kriittisen medialukutaidon soisi kuuluvan jokaisen kansalaisen työkalupakkiin.
Kirjoittaja: Anna Vuorjoki on helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu ja koulupsykologi
Kuvat: Unsplash
PSYKOLOGIAA 